Päivä 4

Viehättävä pikku-alppikylä tämä St Anton am Arlberg! Ihmiset tervehtivät toisiaan ja kaupat menevät kiinni ihmisten aikaan!

Niin ja sitten ne maisemat.. no words! Lähdettiin ihan hotellin läheltä kipuamaan ylös tätä Arlbergin vuorta. Reitti oli etenkin alkumatkasta melkoisen jyrkkä ja jalat hapottivat sen mukaisesti. Vaan kyllä kannatti! Tuliko sanottua jo – no words!

Nykytekniikka kertoi, että nousua kertyi reitillä noin 500 metriä. Vuori toki nousi vieläkin korkeammalle, mutta reitti ei. Eivätkä nousseet lehmätkään, vaan laidunsivat tyytyväisinä tuossa korkeudessa. Ovatkohan lehmät täällä jalostuneet jotenkin ei-korkeita-paikkoja-pelkääviksi aikojen saatossa? Ja ovatko ne alkukesällä laitumelle päästyään kiivenneet tänne vai kuljetettu jollain? Ja jos ovat itse patikoineet, onkohan niilläkin ollut reppu selässä ja eväitä repussa niin kuin meillä..? Ja onkohan vuoristoilmalla jotain vaikutusta mielikuvituksen lennokkuuteen.. 😂

Ylhäällä oli myös kiva ruokapaikka. Vedettiin wurstit naamaan, jotta jaksettaisiin paluumatka. Vähän alkoi siinä ulkona syödessä ja vieressä lehmänkellojen kilkattaessa epäilyttämään, että mistäköhän lihasta (tai lähinnä kenenköhän) makkarat oli tehty.. ajatus oli nopeasti tukahdutettava, että pystyin jatkamaan pötkylän syömistä. Vitsin vuoristoilmamielikuvitus!

Turhaan ei sanota, että vuoristossa säät saattavat vaihdella nopeasti. Lähtiessä ripsotti ihan snadisti vettä, mutta pian jo paistoi aurinko täydeltä terältä. Turhaan ei myöskään tullut hankittua niitä paljon puhuttuja katkohousuja! Nopeasti lähtivät lahkeet kun tuli kuuma ja taas oli kiva jatkaa!

Alaspäin patikoidessa alkoi satamaan ja ilma viileni äkisti. Sade ei niinkään haitannut, mutta kun alkoi jyrähdellä vuoren laella, niin jo tuli Suomitytölle kiire ja pelästys! Suomipoika ei ollut moksiskaan, jatkoi rauhallisesti ja vielä lauleskeli kävellessään! Hieman se tyttö kyllä närkästyi, ettei ole sopivaa noin ilakoida lähes hädän äärellä! Vuoren juurella sitten sade ja ukkonen loppuivat kuin seinään ja aurinko alkoi paistamaan. Just! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Hyvin oli myös siinä kohtaa kun päästiin reissun jälkeen hotellin saunaan. Sauna oli vieläpä ihan oikea hyvin lämmitetty suomalainen sauna, pisteet siitä hotellille! Vieressä oli myös uudenlainen tuttavuus, biosauna. Joka olikin melkein vielä mukavampi kuin suomisauna (ei kai suomalainen voisi kylläkään näin sanoa😳). Lämpöä oli vähemmän kuin suomalaisessa saunassa, mutta kiukaassa kiehui vesi ja saunan kosteusprosentti oli tosi korkea. Pitäisiköhän hankkia kotiinkin biosaunakiuas! 😉

Illalla vedettiin ravintelissa vielä kunnon annokset, Itävallassa kun ollaan niin mitäpä muutakaan kuin wienerleikkeet! Annos oli niin jättimäinen, että vain kolmasosa upposi. Mutta ravintolasta lähtiessä lautanen oli kyllä tyhjä.. hmm.. siinäpä vasta arvoitus! 😂

 

 

2 thoughts on “Päivä 4”

  1. Biosaunakiuas, olisko siinä hyvä bisnesidea 🤔😂 biokiukaan maahantuoja 😉

    1. Ou jee hyvä idea!
      Eikun ei sittenkään. En mä halua et kaikki muutkin saa nauttia siitä. Hankin itelleni vaan jostain😆

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *