Päivä 7

Nyt on lilluttu, saunottu, hierottu ja kasvohoidettu! Hotelli, joka on siis myös kylpylä, on tämän astisista majapaikoista kyllä tasokkain. Ja kallein. Muutenkin täällä Sveitsissä hinnat pompsahtivat varsinkin Italiaan, mutta myös Itävaltaan verrattuna. Esimerkiksi pieni pullo kivennäisvettä maksoi ravintolassa kuusi frangia (noin 5,5 eur).

Hotellissa ei ole oikeastaan kuin yksi vika. Ihan vieressä on iso rakennustyömaa ja työt alkavat aamuseiskalta. 😳 Tasan! No eipähän tarvitse herätyskelloa laittaa. Eilisen migreenin jälkeen tämänpäiväinen hieronta oli ihanan rentouttava ja auttoi kireisiin lihaksiin. Ihana oli myös kasvohoito. Tosin oletin, että hintaan kuuluisi jo vaikka nenäleikkaus tai vähintään pienet botoxit, mutta ei – samanlainen suomalainen-pallinaama-perunanenä täältä palaa takaisin kuin reissuun lähtikin! Kosmetologi ei juurikaan puhunut englantia. Mutta oli kyllä muuten oikein mukava. Siihen asti, kunnes kysyi, haluanko hoidon yhteydessä vahattavan mun viiksikarvat! Siis WHAAAT?! Mun siis täytyi tulkita väärin, ei kai sitä nyt aikoja sit yliopistossa pari vuotta saksaa lukeneena voi kaikkea ymmärtää! Hoidon lopuksi täti sit kehui, miten mulla on hyvä rypytön iho ja kaikkea muuta kivaa ja kohteliasta! Tän ihan varmasti tulkitsin oikein, siis hei kyllähän mä nyt oon lukenu aikoinani yliopistossa pari vuotta saksaa!

Kielitaito on kovin vaihteleva näillä ihmisillä täällä. Kosmetologin lisäksi surkean kielitaidon omaavien kategoriaan lukeutui erään ravintolan työntekijä, joka maksun hetkellä sanoi ”fiftitrii” ja näytti samalla laskimen näytöllä ”43”. No me valittiin se 43. Väkisinkin tulee mieleen eräät nimeltä mainitsemattomat tytöt jokunen vuosi sitten, kun olivat kirpparilla myymässä tavaroitaan. Asiakkaiden kysyessä hintoja ujot kauppiaat vastasivat ”noo yks tai kaks euroa..”. Vaan mistäpä sitä toisaalta tietää neitien bisnesvainua, jos tavarat olivatkin vaan 50 sentin arvoisia!

Tää Badenin kaupunki on kyllä tosi erikoinen. Joka nurkalla on vaan wellnessiä, massagea, doktorpalveluita ja sen sellaista! Mutta ruokapaikkoja on tosi vaikea löytää! Ja nekin mitkä löydettiin, pitivät oviaan kiinni 14-18, just silloin päivällä kun meillä oli myöhäisen lounaan nälkä. Ehkä täällä ajatellaan ettei ihminen tarvitse oikeaa ravintoa, kun saa ruumiilleen ravintoa vaikkapa hieronnan muodossa!? Voisin kyllä lopettaakin syömisen, viikon verran ravintolaruokaa syöneenä alkaa ravintola-sanakin jo tursuta korvista ulos! Mietittiinkin tänään, mitä jos vaan mentäis jonkun kotiin ja sanottais et pistäkääs pötyä pöytään! Tulisko poliisi, valkotakkiset, suurlähetystön porukka vai kuka? Ja meillä kun vaan oli kotiruoan halu!

Tänään tuli ekaa kertaa kova ikävä Iines-koiraa. Johtui varmaan siitä kun kuulin, miten ressukka oli viime yönä ollut levoton. Oli ehkä ikävöinyt ja etsinyt mammaa? Ei sillä, etteikö sitä ihmislapsiaankin ikävöisi. Mutta niiden kanssa voi jutella ja viestitellä. Ja toisin kuin Iines, ihmisnuoriso saattaa olla vaan mielissään äidin poissaolosta, ”joojookyllämepärjätäänkaikkionhyvinmoikka!”

Kuvia ei nyt tältä päivältä ole. Eikä varsinkaan niistä mun viiksistä. Joita ei siis ole. Ja joita en varmana o koko iltaa suurentavalla peilillä vessassa itkien katellut. Mutta jonkun vanhan Iineksen ❤️ kuvan voisin tähän laittaa. Eihän se varsinaisesti tähän blogiin kuulu. Mutta hei, koska tää on mun blogi niin mä voin laittaa tänne ihan mitä kuvia haluan! 😊

Ps. Älkää huoliko, se viiksiasia ei mitenkään jäänyt vaivaamaan mua.

Ps2. Olikohan sillä kosmetologilla jotain avio-ongelmia tai jotain, kun sen täytyi noin purkaa pahaa oloaan ja kiusata ihmisiä.