Päivä 9

Kyllä on ihmiset nykyään kärsimättömiä! Kun nyt joskus on blogin postaus päivän myöhässä, niin jo tulee tilaajilta kärkkäitä kyselyitä, että missä teksti viipyy.. no ei kukaan ole mitään kysellyt.. mutta tässä nyt tulee, halusitte tai ette!

Tämän päivän upein (ja ehkä jopa koko reissun ainutlaatuisin) juttu oli Ponte Tibetano (Tibetanon silta), riippusilta päivän vaellusreitin varrella, jolla oli pituutta noin 270 metriä ja josta oli pudotusta alas rotkoon noin 130 metriä. Silta tuntui onneksi tukevammalta kuin olin pelännyt ja miltä se näytti. Mutta vähän heilui etenkin keskivaiheilla ja jo alkoi puntti tutista. Ja tuli melko kiire hipsiä maan kamaralle.😊 Keskellä siltaa oli jopa geokätkö! Ei kylläkään avautunut meille, meinaan kun ei heti osunut silmiin niin ei todellakaan tehnyt mieli alkaa sen enempää kumartelemaan tai roikkumaan kätkön perään. 😬 Ihme, että tuollaiseen paikkaan saa edes piilottaa kätköä!

 

 

 

 

 

 

Retken ensimmäiselle etapille noustiin hissillä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Silta, reitti ja maisemat olivat kertakaikkisen upeita. Ihmetytti kuitenkin, miten amätöörimäisesti kaikki muu asian ympärillä oli hoidettu. Reitin alkupään hissiliput piti käydä ostamassa muualla olevasta kylän turisti-infosta, minne johtavat opasteet oli merkitty todella huonosti. Infopisteen tyttö puhui surkeaa englantia. Opasteet varsinaisen reitin varrella oli pääasiassa hyvin merkitty, mutta välillä niissäkin oli tulkinnan varaa: samassa kyltissä saattoi olla nuolet päinvastaisiin suuntiin 😆. Reitin päätepiste oli eri puolella kylää kuin mistä oltiin lähdetty liikkeelle ja minne oli jätetty auto, mutta tämän reitin varrella ei ollut yhtäkään opastetta. Mietinkin jo nimittäväni itse itseni Sementinan kylän markkinointipäälliköksi. Opasteet kuntoon ja markkinointia peliin, Ponte Tibetano- mukit ja t-paidat myyntiin, kahvilaa kehiin ja sen sellaista. Tiedätte, mistä minut siis tästä eteenpäin löytää😀.

 

Täällä lopussa on helppo hymyillä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkalla takaisin Luganoon majapaikkaan päästiin perjantai-illan ruuhkaan. Eikä muuten ollut mikään ihan pieni ruuhka, monikaistainen moottoritie kun totaalisesti seisoi ja seisoi paikallaan. Onneksi lomalla ei ole kiire! 😊

Illalla mentiin vielä ihmettelemään rantakadun vilkasta festivaalielämää. Ihmisiä oli viikonlopun aluksi vielä paljon enemmän liikkeellä kuin edellisenä iltana. On ihanaa, kun illallakin on lämmintä ja vähissä vaatteissa pystyy istuskelemaan, syömään ja nautiskelemaan ulkona. Suomessa harvinaista, niinkuin tiedätte!

Rantakadun festivaalitunnelmia ruokakojujen ympärillä.

 

 

 

 

 

Paradiso by night.

 

 

 

 

 

Kaunis näky rannassa.

 

 

Huomenna vaihdetaan maata, hei hei Sveitsille ja terve Italialle. Uudelleen. Vielä tutustutaan Firenzeen ja Venetsiaan ennen kotiin paluuta. Arrivederci!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *