Päivä 13

Tänään jätettiin taakse tämä Toscanan alueen pääkaupunki ja siirryttiin Venetsiaan, matkan viimeiseen etappiin ennen kotiin paluuta. Alla kuva vielä Firenzen hotellista. Ollaan monenlaisia majoituspaikkoja tämänkin reissun aikana koettu. Kaikki ovat olleet loppujen lopuksi ihan ok, vaikka ihan samalta eivät aina olekaan näyttäneet verrattuna netissä oleviin kuviin. 😉

On ollut hauska tosiaan verrata eri hotelleja ja niiden käytäntöjä. Esimerkiksi aamupalasysteemejä: joissakin haetaan kaikki syötävä ja juotava itse, joissakin kahvit tuodaan pöytään, joissakin astiat ovat pöydissä, joissakin nipuissa ruokien luona, joissakin saa mennä istumaan minne haluaa, joissakin on pöydät numeroitu huonenumeron mukaan (tällaiseen en ole koskaan Suomen hotelleissa törmännyt) jne. Puhumattakaan sitten vaihtelusta aamupalan laadussa tai runsaudessa! Erään hotellin aamupalasta jäi mieleen erityisesti se, miten ruoistaan sai taistella varpusten kanssa! Niitä tunki hotelliin sisällekin ja röyhkeinä ne tulivat nokkimaan lautaselta. Muuten sekin aamupala oli kyllä ihan hyvä. Se mitä niiltä linnuilta jäi jäljelle.😂

Venetsiaan saavuttuamme palautettiin meidän kulkupeli lentokentän autovuokraamoon. Siitä jatkettiin Venetsian keskustaan / vanhaan kaupunkiin.  Ja kuinkas muuten kuin vesiteitse! Kuinka monelta maailman lentokentältä yksi tapa poistua on vesibussi, hei!? Aika mageeta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Turhaan ei tätä Venetsiaa kyllä kehuta! Sanalla sanoen tämähän siis on upea! Vanhoja rakennuksia ja kujia kilometritolkulla, satoja siltoja ja kanavia. Ainutlaatuista kerta kaikkiaan! Toivottavasti kuvat kertovat edes osan siitä. Pahoittelen kuvatulvaa.. 😊

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hieman ristiriitainen olo tuli ainoastaan siitä, miten turistirysä alueesta on tullut tai tehty. Onhan se tietysti selvää, että paikallisia houkuttaa saada oma osansa vuosittaisten 16-18 miljoonan turistin kukkarosta. Mutta silti tuntuu jotenkin vähän väärältä tämä kauppojen ja kaupustelijoiden määrä täällä. Kuuluuko muka Victoria’s  Secret tai Burger King näin historiallisiin maisemiin?

 

 

 

 

 

Hieman ristiriitainen olo tuli myös vessavahtitädistä. Enpä ole niin tylyä asiakaspalvelijaa tällä reissulla vielä nähnyt! Täti suorastaan huusi asiakkaille, jotka eivät heti ymmärtäneet, miten piti toimia vessaan maksaessaan, tai kenellä ei ollut tasarahaa. Toisaalta, en se minäkään nyt niin iloinen varmaan olisi tuossa ammatissa. Olisi edes lukenut itsensä ammattikorkeakoulussa työttömäksi tradenomiksi! Vastaiskuksi tylylle naiselle hymyilin maailman leveintä hymyä ja kiitin lähtiessäni. Niin ja otin iloisena mukaani parhaan ja tärkeimmän tällä reissulla löytämäni kartan, alueen vessakartan!