Päivä 5

Tänään patikointipäivä numero 2. Ajettiin autolla noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Serfausiin. Serfaus-Fiss-Ladis-vuoristoalue on kuuluisa ja suosittu erityisesti talviurheilu-/ laskettelukeskuksena, mutta myös  kesäaktiviteetteihin on panostettu.

Jo Serfausin kylä sijaitsee korkealla, noin 1400 metrin korkeudessa serpentiinitien päässä. Kylä oli tosi idyllinen alppikylä. Paikan erikoisuutena on maailman lyhin metro, jolla on pituutta vain 1,2 kilometriä! Johan tuossa kalpenee Helsinginkin metro! 😉 Metro on rakennettu, jotta kylässä ei olisi moottoriliikennettä. Käytännössä kylän hotellivieraat ja huoltoliikenne ajavat kuitenkin kylässä, joten läheskään autoton kylä ei siis ole.

Kylästä noustiin ensin gondolihissillä 1900 metrin korkeudessa olevalle Komperdell-nimiselle väliasemalle. Samassa kohtaa myös loppui puusto ja maisemat alkoivat näyttää entistä jylhemmiltä. Tästä lähdettiin sitten kävelemällä kipuamaan noin 500 metriä korkeammalla olevalle Lazidin huipulle. Reitti oli merkitty mustaksi eli vaativaksi. Alkuun tätä vähän ihmeteltiin, kun ei reitti nyt niin kummoiselta tuntunut. Melko nopeasti kuitenkin iski totuus vastaan ja hapot jalkoihin. Muut patikoijat tuntuivat valinneen helpomman tien ja patikoivat reittiä alaspäin! Mutta hei, eivätpähän saa hyviä pärselihaksia toisin kuin eräät, ainoastaan kipeät penikat! Hah!

Matkalla Komperdellin väliasemalle, Serfausin kylä alhaalla.
Apua mä en jaksa enää, onko pitkä matka vielä!
Kamoon beibi, tossua nyt vaan reippaasti toisen eteen!
Näkymä Lazidin huipulta.
Hissillä matkalla alaspäin patikoinnin jälkeen.

Serfaus vaikutti yhden päivän tutustumisen perusteella niin hienolta paikalta, että sovittiin tulevamme tänne vielä uudelleen, ehkä joskus talvikaudella laskettelemaan.

 

Kävelet muuten mun laidunmailla, jos et tiennyt!

Retkipäivän kruunasi illalla jälleen saunominen hotellilla. Saunaosasto oli uudehko ja hieno uima-altaineen ja neljine saunoineen. Suomalaisen ja biosaunan lisäksi osastolla oli turkkilainen ja infrapunasauna. Saunoista lämmitettiin aina kahta kerrallaan hotellin asiakkaiden toivomusten perusteella. Tänään jouduttiin vähän pettymään kun  biosauna ei ollutkaan käytössä. Hikoiltiin sitten turkkilaisen ja suomalaisen saunan lämmöissä. Pohdittiin samalla, mahtaako hotellissa olla toinenkin suomalainen pariskunta – kuka muu hullu muka olisi pyytänyt suomisaunan lämmittämistä!

Mainittakoon vielä, että saunaosastolla oli ohjeet olla alasti. Me häveliäinä ihmisinä piiloteltiin pienten pyyhkeiden takana, jotkut toiset piilottelivat enemmän ja muutamat eivät juuri ollenkaan. Kokonaan nakuja nähtiin yhteensä kolme: yksi vanha nainen ja kaksi nuorta miestä. Tasan ei käy nallekarkit, vai mitä Jori! 😁

Päivä 4

Viehättävä pikku-alppikylä tämä St Anton am Arlberg! Ihmiset tervehtivät toisiaan ja kaupat menevät kiinni ihmisten aikaan!

Niin ja sitten ne maisemat.. no words! Lähdettiin ihan hotellin läheltä kipuamaan ylös tätä Arlbergin vuorta. Reitti oli etenkin alkumatkasta melkoisen jyrkkä ja jalat hapottivat sen mukaisesti. Vaan kyllä kannatti! Tuliko sanottua jo – no words!

Nykytekniikka kertoi, että nousua kertyi reitillä noin 500 metriä. Vuori toki nousi vieläkin korkeammalle, mutta reitti ei. Eivätkä nousseet lehmätkään, vaan laidunsivat tyytyväisinä tuossa korkeudessa. Ovatkohan lehmät täällä jalostuneet jotenkin ei-korkeita-paikkoja-pelkääviksi aikojen saatossa? Ja ovatko ne alkukesällä laitumelle päästyään kiivenneet tänne vai kuljetettu jollain? Ja jos ovat itse patikoineet, onkohan niilläkin ollut reppu selässä ja eväitä repussa niin kuin meillä..? Ja onkohan vuoristoilmalla jotain vaikutusta mielikuvituksen lennokkuuteen.. 😂

Ylhäällä oli myös kiva ruokapaikka. Vedettiin wurstit naamaan, jotta jaksettaisiin paluumatka. Vähän alkoi siinä ulkona syödessä ja vieressä lehmänkellojen kilkattaessa epäilyttämään, että mistäköhän lihasta (tai lähinnä kenenköhän) makkarat oli tehty.. ajatus oli nopeasti tukahdutettava, että pystyin jatkamaan pötkylän syömistä. Vitsin vuoristoilmamielikuvitus!

Turhaan ei sanota, että vuoristossa säät saattavat vaihdella nopeasti. Lähtiessä ripsotti ihan snadisti vettä, mutta pian jo paistoi aurinko täydeltä terältä. Turhaan ei myöskään tullut hankittua niitä paljon puhuttuja katkohousuja! Nopeasti lähtivät lahkeet kun tuli kuuma ja taas oli kiva jatkaa!

Alaspäin patikoidessa alkoi satamaan ja ilma viileni äkisti. Sade ei niinkään haitannut, mutta kun alkoi jyrähdellä vuoren laella, niin jo tuli Suomitytölle kiire ja pelästys! Suomipoika ei ollut moksiskaan, jatkoi rauhallisesti ja vielä lauleskeli kävellessään! Hieman se tyttö kyllä närkästyi, ettei ole sopivaa noin ilakoida lähes hädän äärellä! Vuoren juurella sitten sade ja ukkonen loppuivat kuin seinään ja aurinko alkoi paistamaan. Just! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Hyvin oli myös siinä kohtaa kun päästiin reissun jälkeen hotellin saunaan. Sauna oli vieläpä ihan oikea hyvin lämmitetty suomalainen sauna, pisteet siitä hotellille! Vieressä oli myös uudenlainen tuttavuus, biosauna. Joka olikin melkein vielä mukavampi kuin suomisauna (ei kai suomalainen voisi kylläkään näin sanoa😳). Lämpöä oli vähemmän kuin suomalaisessa saunassa, mutta kiukaassa kiehui vesi ja saunan kosteusprosentti oli tosi korkea. Pitäisiköhän hankkia kotiinkin biosaunakiuas! 😉

Illalla vedettiin ravintelissa vielä kunnon annokset, Itävallassa kun ollaan niin mitäpä muutakaan kuin wienerleikkeet! Annos oli niin jättimäinen, että vain kolmasosa upposi. Mutta ravintolasta lähtiessä lautanen oli kyllä tyhjä.. hmm.. siinäpä vasta arvoitus! 😂

 

 

Päivä 3

Tänään jätettiin hyvästit Garda-järvelle ja suunnattiin auton keula kohti Itävaltaa. Matkaa kertyi noin 330 kilometriä. Osa matkasta oli isoa autostradaa, mutta suurin osa erilaisia vuoristoteitä. Vuoristotiet olivat enimmäkseen hyväkuntoista suorahkoa tietä, mutta kyllä tosi mutkitteleville serpentiiniteillekin päästiin. Vuoristossa ajaminen hidasti vauhtia niin, että ajoaikaa kertyi 5,5 tuntia. Siihen päälle pidettiin toki myös muutama jaloittelu- ja tankkaustauko (lue: tankattiin siis matkalaisten massuja, ei autoa). Vaan mihinpä sitä lomalla kiire olisi!

 

 

 

 

 

Maisemat olivat käsittämättömän upeat koko matkan ajan! Kyllä mahtavat Aulangon maastot tuntua lättänöiltä tämän jälkeen! 😉 Vuorella asuvat lienevät tottuneet korkeuseroihin hyvin, asutuksia ja viljelyksiä näytti olevan mitä jyrkimmissäkin paikoissa. Muutaman kerran maisemien ihastelu keskeytyi hetkeksi rouva Matkalaiselta kun silmät lurppasivat väkisin kiinni. 😴 Onneksi herra Matkalainen toimitti pariskunnan hienosti turvallisesti perille! (Kiitos J. ❤️)

Mieleenpainuva taukopaikka oli Reschenseen tekojärvi vielä Italian puolella. Paikka oli todella hieno ja pysähtyjien määrästä päätellen suosittu turistikohde. Erikoista paikassa oli keskellä järveä oleva kirkontorni! Tekojärven alle oli aikoinaan jäänyt (tai siis jätetty!) kokonainen pieni kylä! (surullista!) Tällä pysähdyksellä reippaina vanhoina geokätköilijöinä napattiin myös yksi kätkö plakkariin!

Loppumatkasta mainittakoon hauska yksityiskohta, kun tie käväisi noin kymmenen kilometrin verran Sveitsin puolella. Tällä reissulla on siis tehty pikavisiitti jo sielläkin!

Majapaikkaan, joka sijaitsee lähellä Serfausin kaupunkia olevassa St Anton am Arlbergin kylässä, saavuttiin iltaseitsemän aikaan. Italian tolkuttoman helteen jälkeen vastaan tuli kotoisampi vesisade ja hieman alhaisempi lämpötila. Jännityksellä odotetaan, millaisia tulevien päivien säät ovat ja millaisia patikointeja päästään tekemään.

Päivä 2

Ohjelmassa Garda-järven ympäri ajaminen, kilometrejä kertyi Mersuun (jolla on muuten ylipäätään ajettu vasta n. 3600 km!) about 160.

Pisin paussi järven pohjoispäässä sijaitsevassa Riva del Garda -pikkukaupungissa: lounas, pulahtaminen järvessä ja oleilua. Mahtavaa!

Olemme maisemista todella vaikuttuneita! Toivottavasti seuraavista kuvista välittyy edes osa tästä Italian suurimman järvialueen hienoudesta! Olkaa hyvä:

 

Päivä 1

Lomalla viimeinkin!

Ihana kuuma lehmänhenkäys tuli heti Venetsiassa lentokoneesta ulos astuessa vastaan. Eikä ihme, lämpömittari näytti 34 astetta!

Ruuhkan ja ”italialaisen ripeyden” vuoksi jonotettiin autovuokraamossa kaksi tuntia! Mutta kai se kannatti, saatiin varaamaamme perheauto-luokan autoa parempi kaara alle samaan hintaan (bontsoorno meilla ei ole auto jooka varattu te). Tai no, parempi ja parempi – Volvo muuttui Mersuksi. 😳

Matkaa ensimmäiseen majapaikkaan tuli n. 210 km. Matkalla nälkä yllätti autoilijat ja poikettiin paikalliselle ABC:lle eli Autogrill-taukopaikalle. Ruokailun jälkeen matka jatkui Toscalano Madernon alueelle, hotelli Albergo Giardinoon. Hotellihuoneeseen päästyämme oli pakko todeta sanonnan ”hyvää ei voi saada halvalla” pitävän melko lailla paikkansa. Huoneessa ei ollut ilmastointia (ja se melkoisen kuuma keli taidettiinkin jo mainita) ja omituinen haju tukki erään matkalaisen nenän ja kutitti kurkkua. Ulkoapäin hotelli kyllä näytti viehättävältä. Kuten myös kuvaan napattu satunnainen ohikulkija!

Onneksi maisemat, lämpö ja alueen ihana tunnelma korvasivat ’hienoisen’ pettymyksen hotelliin!

Iltapalaksi syötiin kunnon pizzat rantakadun ravintolassa. Lyhyet edellisen yön unet ja päivän matkustus simahduttivat matkalaiset jo aikaisin illalla. Huomenna Gardajärven ympäri ajaminen!