Tänään jätettiin hyvästit Garda-järvelle ja suunnattiin auton keula kohti Itävaltaa. Matkaa kertyi noin 330 kilometriä. Osa matkasta oli isoa autostradaa, mutta suurin osa erilaisia vuoristoteitä. Vuoristotiet olivat enimmäkseen hyväkuntoista suorahkoa tietä, mutta kyllä tosi mutkitteleville serpentiiniteillekin päästiin. Vuoristossa ajaminen hidasti vauhtia niin, että ajoaikaa kertyi 5,5 tuntia. Siihen päälle pidettiin toki myös muutama jaloittelu- ja tankkaustauko (lue: tankattiin siis matkalaisten massuja, ei autoa). Vaan mihinpä sitä lomalla kiire olisi!
Maisemat olivat käsittämättömän upeat koko matkan ajan! Kyllä mahtavat Aulangon maastot tuntua lättänöiltä tämän jälkeen! 😉 Vuorella asuvat lienevät tottuneet korkeuseroihin hyvin, asutuksia ja viljelyksiä näytti olevan mitä jyrkimmissäkin paikoissa. Muutaman kerran maisemien ihastelu keskeytyi hetkeksi rouva Matkalaiselta kun silmät lurppasivat väkisin kiinni. 😴 Onneksi herra Matkalainen toimitti pariskunnan hienosti turvallisesti perille! (Kiitos J. ❤️)
Mieleenpainuva taukopaikka oli Reschenseen tekojärvi vielä Italian puolella. Paikka oli todella hieno ja pysähtyjien määrästä päätellen suosittu turistikohde. Erikoista paikassa oli keskellä järveä oleva kirkontorni! Tekojärven alle oli aikoinaan jäänyt (tai siis jätetty!) kokonainen pieni kylä! (surullista!) Tällä pysähdyksellä reippaina vanhoina geokätköilijöinä napattiin myös yksi kätkö plakkariin!
Loppumatkasta mainittakoon hauska yksityiskohta, kun tie käväisi noin kymmenen kilometrin verran Sveitsin puolella. Tällä reissulla on siis tehty pikavisiitti jo sielläkin!
Majapaikkaan, joka sijaitsee lähellä Serfausin kaupunkia olevassa St Anton am Arlbergin kylässä, saavuttiin iltaseitsemän aikaan. Italian tolkuttoman helteen jälkeen vastaan tuli kotoisampi vesisade ja hieman alhaisempi lämpötila. Jännityksellä odotetaan, millaisia tulevien päivien säät ovat ja millaisia patikointeja päästään tekemään.